Mikä se oli ja mitä se teki

Historiaa

1895 Suomeen lienee tullut ensimmäinen auto.

1919 vastaantulijoiden tuli väistää oikealle. Edellä ajavan piti väistyä edelleen vasemmalle ja pysähtyä, että takana tuleva pääsee ohi.

1921 ohitus piti tapahtua tämän jälkeen vasemmalta ja ohittajan piti väistyä oikealle.

1922 autot ja moottoripyörät piti alkaa rekisteröidä ja katsastaa. Rekisterissä oli nyt 1.754 autoa, joista 623 kuorma-autoja. Moottoripyöriä oli 837.

1926 uusi laki moottoriajoneuvoliikenteestä ja sillä kumottiin aikaisemmat lait ja asetukset.

1929 yleinen liikennejärjestyssääntö sisälsi yksityiskohtaiset säännöt yleisillä teillä tapahtuvasta liikenteestä.

1935 perustettiin Tapaturmantorjuntayhdistys, jonka tarkoitus oli ”herättää yleistä harrastusta torjuntatyöhön".

1937 uudistettiin seuraavan kerran sääntöjä.

1939 yhdistykseen liittyi Liikennekulttuurikomitea, jolloin Talja syntyi. Autoja oli 51.771.

1944 rekisterissä oli 4.028 henkilöautoa, 9.364 kuorma-autoa, 1.088 linja-autoa ja 71 moottoripyörää.

1948 tehtiin sääntöihin merkittäviä muutoksia.

1950 maassa oli 69.207 moottoriajoneuvoa.

1957 tehtiin liikennelainsäädännön kokonaisuudistus.

1960 autoja oli yli 250.000, niistä henkilöautoja
yli 180.000. Traktoreita oli nyt 87.000.

1970 henkilöautoja oli 712.000, traktoreita 170.000 ja mopoja 280.000.

Onnettomuushistoriaa

1907 ensimmäinen autokolari: auto törmäsi Helsingin rautatientorilla lyhtypylvääseen.

1931 alettiin kerätä onnettomuustietoja, poliisin tietoon tuli tuona vuonna 3.267 onnettomuutta, joissa kuoli 119 ja loukkaantui 1.047. Moottoriajoneuvoja oli 39.000. Tietoihin kerättiin vain moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa vahingoittuneet.

1935 kuolleita oli 147 ja loukkaantuneita 1.485.

1941 alkaen onnettomuustietoihin otettiin kaikki tiellä vahingoittuneet.

1950 tilastoon tuli 8.491 onnettomuutta, joissa
kuoli 375 ja loukkaantui 3.224.

1965 ylitettiin tuhannen kuollutta vuodessa: onnettomuuksia 37.217, kuolleita 1.049 ja loukkaantuneita 15.914.

1972 kuolleita eniten vuodessa 1.156 kuollutta.

Turvallisuushistoriaa

1913 nopeusrajoitus ehdotettiin Suomen Matkailijayhdistyksen aloitteessa 25 km/h:ksi.

1919 autoilijat alkoivat järjestäytyä, Suomen Autoklubi perustettiin ensimmäisenä.

1920 Tielaki-kirjan kirjoittaja Alarik Hernberg ehdotti nopeusrajoitukseksi 15 km/h.

1922 moottoriajoneuvojen rekisteröinti- ja katsastuspakko loivat järjestystä ja pohjaa mm
poliisivalvonnalle. Poliisit alkoivat opettaa kouluissa,

1925 laki vakuuttamispakosta ja vahinkojen vastuusta lisäsivät järjestystä.

1926 Maaseudun Autonomistajien liitto perustettiin. Sitä pidettiin järjestöistä voimakkaimmin tehneenä liikennekulttuurin hyväksi. Aktiivisena johtokunnan puheenjohtajana oli myöhemmin myös Hämeen läänin maaherrana toiminut S. Mattson. MAL:n mielestä liikenneturvallisuustyön suorittamista varten tarvitaan erityinen koordinoiva elin, jossa tuli olla mukana kaikki ne järjestöt, virastot ja laitokset, joiden toimintaohjelmassa on tämänkaltainen työ.

1929 perustettiin Autovakuutuslaitosten liitto, jonka sääntöihin kuuluivat liikennekulttuurikysymykset. Perustettiin Liikennekulttuurikomitea, johon kuuluivat mm. Urho Kekkonen ja S. Mattson.

1930 Liikennekulttuurikomitea järjesti yhdessä autojärjestöjen kanssa Tie- ja liikennepäivät ensin Helsingissä ja samana vuonna myös Tampereella.

1931 Tie-ja liikennepäivät järjestettiin Turussa ja Viipurissa. Komitean yhteydenotosta kouluhallitus kehotti opettajia antamaan liikenneopetusta.

1932 ”Liikenneopas koululaisille” valmistui Otavan kustantamana, sen oli kirjoittanut komitean sihteeri T.H.E. Hyytiäinen, joka oli vakuutusyhtiö Auran auto-osaston johtaja. Samana syksynä jaettiin lehdistölle tiedote, jossa kiinnitettiin huomiota koulujen alkamisen mukanaan tuomiin liikennevaaroihin. Komitea kääntyi katsastusmiesten puoleen, koska tietyömaille kuljetetaan työväkeä usein puutteellisin turvalaittein varustetuissa ajoneuvoissa.

1934 Ensimmäinen liikenneviikko järjestettiin Helsingissä.

1935 komitean edustajalla oli kerran kuukaudessa tilaisuus pitää radiossa liikenneturvallisuusesitys. Sarja jatkui seuraavina vuosina. Tapaturmantorjuntayhdistys ry perustettiin, sen pääasiallinen tarkoitus oli työtapaturmien torjuntatyö, mutta sääntöjen mukaan liikenneonnettomuuksien ehkäisy kuului sen toimialaan.

1937 järjestettiin ensimmäinen koko maan käsittävä liikenneviikko ”Varoen vaara vähempi”.

1938 liikennevakuutusyhtiöiden tuli lain mukaan järjestäytyä Liikennevakuutusyhdistykseksi. Sosiaaliministeriölle annettiin oikeus sisällyttää vakuutusmaksuperusteisiin liikenneturvallisuuserä.

Liikennekulttuurikomitea päätti liittyä Tapaturmantorjuntayhdistykseen. Valmistui liikenneopetussuunnitelma Helsingin kouluille.

1939 Tapaturmantorjuntayhdistyksen esimies oli presidentti Lauri Kristian Relander, varaesimiehinä maaherra S. Mattson, vuorineuvos Gösta Serlachius ja ministeri Väinö Tanner. Liikennejaosto aloitti toimintansa. Insinööri Hyytiäisen ehdotuksesta se sai nimekseen Talja. Taljan ensimmäisenä puheenjohtajana toimi päätoimittaja L.M. Viherjuuri, varapuheenjohtajana raatimies Yrjö Similä, jaoksen jäseninä tarkastaja Arvo Vartia kouluhallituksesta, ylikatsastusmies Mikael Tötterman kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöstä ja diplomi-insinööri T.H.E. Hyytiäinen MAL:stä. Sihteeriksi valittiin yhdistyksen ensimmäinen toiminnanjohtaja diplomi-insinööri Atte Rainio. Talja järjesti liikennevalistuskilpailun radiossa.

Toukokuun 22. päivänä 1939 yhdistyksen liikenneturvallisuusneuvosto piti ensimmäisen kokouksensa ja tätä päivää on alettu pitämään Taljan syntymäpäivänä. Liikenneturvallisuusneuvostoon kuuluivat esimiehinä maaherra S. Mattson, ylipormestari Antti Tulenheimo ja kaupunginjohtaja Erik von Frenckell. Tilintarkastajina toimivat toimitusjohtaja I.V. Helle ja vakuutusjohtaja A. Louhivaara, varalla metsänhoitaja B.W. Linnoila ja vakuutusjohtaja K.A. Linnos.

1941 järjestettiin kouluradion kautta kansakoululaisille kilpailu.

1942  Tapaturmantorjuntayhdistyksen esimies presidentti Relander kuoli alkuvuonna ja varaesimiehenä toiminut Serlachius loppuvuonna.

1945 Toiminnanjohtajaksi tuli diplomi-insinööri Toivo J. Pöyry. Sodan aikana toiminta oli pysähdyksissä, vain yhden henkilön palkkaus saatiin jäsenmaksuina. Liikennevakuutusyhdistys jatkoi yhdistyksen tukemista
1950 saakka. Yhdistyksen 10-vuotisjuhlassa fil.maisteri Niilo Mäki esitelmöi aiheesta: ”Psykologian osuus tapaturmien syiden selvittelyssä”.

1946 toiminnanjohtaja diplomi-insinööri Toivo J. Pöyry kuoli. Toiminnanjohtajaksi tuli fil.maisteri Aimo Ilmarinen.

1948 Taljan puheenjohtajaksi tuli vakuutusjohtaja Harri Parmala ja toiminnanjohtajaksi valittiin varatuomari Maunu Suomalainen. Talousongelmia ratkottiin monin tavoin, mm. arpajaisilla. Talja alkoi antamaan liikenneopetusta kouluissa. Talja teki ensimmäisen oman elokuvan Tämä kuuluu sinullekin.

1949 toiminnasta esimerkkinä everstiluutnantti evp Sulo Häkkinen, joka piti 76 esitelmää, 32 neuvottelutilaisuutta, antoi 80 haastattelua ja kirjoitti 11 kirjoitusta. Elokuvaa käytettiin valistustilaisuuksissa ympäri maata. Yhdistyksellä oli oma lehti Varokeino ja painotuotteita ja julisteita.

1950 Toiminnanjohtajaksi tuli diplomi-insinööri Urpo Hilska. Kaupunkien kouluissa alettiin yleisesti antamaan liikenneopetusta lähinnä poliisien toimesta. 

1951 sosiaaliministeriö hyväksyi Liikennevakuutusyhdistyksen ehdotuksen. 6.7. antamallaan päätöksellä ministeriö vahvisti lisäksi liikenneturvallisuusmaksun toistaiseksi ja koko Taljan olemassaolon ajaksi. Lasten liikenneaapista alettiin julkaista. Tiedotussihteeriksi tuli Aulis Soininen. Tähän mennessä tehtyjä tärkeimpiä aloitteita ja lausuntoja: aloite pyöräilytutkinnosta, esitys heijastusvärien käyttöön ottamisesta liikennemerkeissä ja suojalaitteissa, esitys liikenneopetuksesta kouluissa, ehdotus autonkuljettajien henkilökohtaisten ominaisuuksien selvittämisestä, esitys kuorma-autojen akselin siirtymisen estämisestä jousen katkeamisen yhteydessä.

 

Toiminta 1952 - 1970

1952 annettiin asetus valtion liikenneturvallisuusviranomaisesta. Asetuksen edellyttämäksi neuvottelukunnaksi määrättiin Talja, jonka toiminnan rahoitus on myös siten järjestetty kuin liikenneturvallisuuskomitea esitti. Komitean toimittaman selvityksen perusteella ja muista maista saaduista kokemuksista päätellen näyttää siltä, että ”liikenneturvallisuuden ongelma on perusluonteeltaan psykologinen. Siinä on lähinnä kysymys kuljettajan vastuuntunnosta. Toiminta liikenneturvallisuuden edistämiseksi tulee sen vuoksi olemaan suuressa määrin kasvatuksellista valistustoimintaa, josta yhtenä tärkeimpänä lähiajan tavoitteena on pidettävä liikenneopetuksen saamista kaikkiin kansakouluihin, jota tarkoittavat toimenpiteet ovat parhaillaan Taljassa vireillä. Lainsäännöksillä ja niiden rikkomisesta seuraavilla sakko- ja vankeustuomioilla on vasta toissijainen merkitys. Meidän voimassaolevassa liikennelainsäädännössämme ei ole mitään sellaista vikaa, että voitaisiin sanoa nykyisen turvattomuuden johtuvan siitä.”

Taljaan perustettiin neuvoa antavaksi elimeksi neuvottelukunta, johon kuului järjestöjen, virastojen ja laitosten edustajia, sen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Harri Parmala.

Kansanedustaja Jaakko Hakala teki eduskuntakyselyn liikenneturvattomuudesta, hän ihmetteli esimerkiksi sitä, että nopeusrajoitukset puuttuivat ja miksi viranomaiset ovat estäneet opaskirjasen levittämisen. Ministeri Onni Peltonen sanoi vastauksessaan mm., että ”kysymys liikenneturvallisuudesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä on erittäin vaikea ongelma, johon ei yleispätevää parannuskeinoa ole vielä keksitty”, ja että ”komitea valaisi koko ongelmaa laajassa mietinnössään ja ehdotti, että liikenneturvallisuustyö maassa järjestettäisiin keskitetysti”.

Talja-niminen lehti alkoi ilmestyä. Sen päätoimittajana oli Aulis Soininen. Suomi-Filmi Oy teki omalla kustannuksellaan elokuvasta Lapsemme liikenteessä ruotsinkielisen version.  

1953 ajokortteja 200.000, ylinopeussakkoja 5.883, huolimaton ajo 1.242 jne. Alettiin neuvottelut maaherrojen kanssa mahdollisimman monen liikennelautakunnan saamiseksi kuntiin. Aloitettiin läänien ja eräiden kaupunkien välinen kilpailu liikenneturvallisuudessa. Moottoripyöräilijöille tehtiin elokuva Pärinäpojista oikeiksi moottorimiehiksi.Taljaan perustettiin liikennetekninen tutkimus- ja neuvontatoimi ja siihen tuli Kaarlo Leinonen. Taljan päätoimittajaksi tuli Urpo Hilska.

1954 Tapaturmantorjuntayhdistyksen nimi muuttui Tapaturmantorjunta ry:ksi. ”Turvallisuuden mallikaupunki”-rynnäköt aloitettiin Lahdessa. Liikenneopetus tuli pakolliseksi kansakoulussa. Talja laati yhdessä opetusministeriön kanssa Ohjeet opettajille. Alettiin koulutta Helsingin voimistelulaitoksen opiskelijoita ja liikkuvan poliisin alipäällystöä. Toiminnanjohtajaksi ja Taljan päätoimittajaksi tuli Olli Aro. Talousjohtajaksi tuli V.J. Penttala ja liikennesuunnittelijaksi tuli Heino Vattulainen. Liikennetekninen suunnittelu käsitti pääasiassa tyyppi- ja muuta suunnittelua mm. risteyksistä ja pienempien paikkakuntien keskustoista. Palvelu oli ilmaista kunnille.

1955 Yhdistyksen toiminnanjohtajaksi ja lehtien päätoimittajaksi tuli valt.maisteri Aarno Linnoila. Talja-lehden nimi muuttui Talja tiedottaa-lehdeksi. Liikennelautakuntien perustamista ajoi käytännössä Aulis Soininen. Rynnäkkö tehtiin Hämeenlinnaan. Tiedotussihteeriksi tuli Paavo Suensaari

1956 Talja avusti liikennelautakuntia 1mk/asukas/vuosi, jos lääni tai kunta osoitti saman verran. Rynnäkkö Kotkaan ja Karhulaan. Liikennekilpailu kaikille kansakoululaisille. Taljan jaosjohtajaksi tuli Kaarlo Leinonen. Teknilliseksi piirtäjäksi tuli Unto Hannukainen.

1957 annettiin uusi tieliikennelaki, sillä kumottiin vuoden 1926 laki. Jakoon tuli Aja oikein-opas.

Aloitettiin opettajien kouluttaminen, Helge Paalimäki  tuli taloon. Aloitettiin pyöräilytutkinnot. Rynnäkkö Jyväskylään.

1958 Rynnäkkö Raumalle. Ruotsinkielinen Talja meddelar alkoi ilmestyä. Ensimmäiset mopedin ajajan kurssit ministeriön hyväksymällä 15 tunnin ohjelmalla.

1959 Rynnäkkö Lappeenrantaan. Valmistettiin Liikennekerho-ohjelma. Valmistui joka vuonna jaettava Kirje lasten vanhemmille. Ryhdyttiin antamaan opettajainvalmistuslaitoksissa liikenneopetusta. Jokavuotiset julkisen sanan liikennepäivät aloitettiin. Tiedotussihteeriksi tuli Kauko Virtanen.

1960 saatiin monien valmisteluvaiheiden jälkeen aikaan liikennevakuutuslaki, jossa oli säädetty liikenneturvallisuusosuus liikennevakuutusmaksuissa. Alettiin järjestää varhaisnuorisolle ohjaajakoulutusta. Aloitettiin lastentarhanopettajien liikenneopetus. Kalervo Homan tuli koulutustoimiston päälliköksi. Kenttäpäälliköksi tuli Veikko Pajunen. Perustettiin turvavyötoimikunta autossa käytettävien turvavöiden käsittelyä varten, puheenjohtajana toimi yli-insinööri U.U.J. Koponen ja sihteerinä Veikko Pajunen. Tiedotuspäälliköksi tuli Erik Torsell.

1961 aloitettiin autokoulunopettajien jatkokoulutus.Taljan suosittelema heijastin turvaksenne maantiellä -juliste heijastimia myyviin liikkeisiin.Taljan kenttäpäällikkö Veikko Pajusen toimesta. Tiedotustoimiston päälliköksi tuli Esko Salovaara.

1962 Taljaan tuli lääninedustajajärjestelmä. Asetettiin maaherrojen kehotuksesta toimikunta tutkimaan nopeusrajoituksen vaikutuksia, puheenjohtajaksi tuli hallitusneuvos Satuli. Parin kuukauden päästä toimikunta ehdotti kattonopeuskokeilua 90 km/h kolmen läänin alueella kesäkuukausina. Ministeriö päätti ensimmäiseksi kokeiluajankohdaksi kesää 1962.

Perustettiin materiaalivarasto ja sen toimiston päälliköksi tuli Rolf Kullberg.

Perustettiin lääketieteellinen neuvottelukunta, jonka puheenjohtajaksi tuli lääk.tri H. Tallqvist ja sihteeriksi P. Slätis. Joka kotiin – lehtien ensimmäinen jakelu 1.280.000 kpl.

1963 Kattonopeuskokeilu jatkui eräinä juhlapyhäviikonloppuina. Talja ryhtyi perustamaan omia aluetoimistoja, ensin Turkuun Helge Paalimäki toimiston päällikkönä. Koulutusohjaajaksi tuli Kalervo Raatikainen ja tiedotuspäälliköksi Tapio Leväaho. Pidettiin ensimmäinen valtakunnallinen liikenneturvallisuuskongressi Helsingissä.

1964 Taljan keskustoimisto organisoitiin uudelleen ja tutkimus- ja tilastotoimiston työtä ohjaamaan tuli Työterveyslaitoksen psykologian laitoksen johtaja tekn.tri Sauli Häkkinen. Perustettiin aluetoimisto Kouvolaan, Sulo Vuorio toimiston päällikkönä, Jyväskylään ja toimiston päällikkönä ensin Heikki Järvelä ja 1965 alkaen Yrjö Kauppinen sekä Uudenmaan aluetoimisto Aki Tarkiainen toimiston päällikkönä. Keskustoimiston tiedotussihteeriksi tuli Anne Hämäläinen. Aloitettiin lakimiesten liikennepäivien järjestäminen

1965 Alueelliset lehdistöpäivät aloitettiin. Aloitettiin nuorison järjestelmällinen liikennekasvatus. Julkistettiin lääketieteellisen neuvottelukunnan valmistelema Ajokyvyn lääketieteelliset arvioimisperusteet – kirjanen. Veikko Ahola ja Teuvo Hassinen tulivat taloon. 

1966 aloitettiin talviajon koulutus ja pimeässä ajon koulutus. Kenttäpäälliköksi tuli Kalervo Raatikainen. Tutkimustoimiston päälliköksi tuli Urpo Leppänen. Kari Eklund tuli taloon. Alettiin pitää TTT-vuosia: Terveitten elämäntapojen edistämiseksi. Kaupunkien ja kauppaloiden liikenneturvallisuuskongressi pidettiin Helsingissä. Alettiin kouluttaa kadetteja ja reserviupseerikoulun oppilaita.

1967 Liikenneviikko ”Liikenneoppia ikä kaikki”. Perustettiin Kuopion aluetoimisto ja päälliköksi Pauli Vartiainen. Kansakoulun oppiaineeksi tuli kansalaistaito Taljan pitkän painostuskauden ja sen jälkeen, kun Taljan edustajat Aarno Linnoila ja Kalervo Homan pitivät neuvottelua kouluhallituksen pääjohtaja Reino Oittisen kanssa. Opettajien kurssitoiminta aloitettiin. Samoin aloitettiin nuoriso-ohjaajien, autokoulunopettajien, poliisien ja puolustusvoimien kouluttajien kurssitoiminta. Jyväskylän ympäristön kouluissa suositus heijastimen käytöstä lukuvuoden aikana.

Lääketehdas Orion lahjoitti Taljalle ajokyvyn testausvaunun. Testausvaunun tutkijaksi tuli maisteri Lasse Saharinen. Perustettiin turvallisuusalan kirjasto ja sen hoitajaksi tuli Ulla Hyvönen.

1968 Kolmas valtakunnallinen kongressi pidettiin Helsingissä ja oli nimeltään maalaiskuntien II liikenneturvallisuuskongressi. Ajoneuvo- ja turvalaitetekninen työ käynnistyi,  turvavyötoimikunnan sihteeriksi tuli Matti Koivurova.

1969 Aloitettiin mm. liikenneviikkoa, testausvaunua, opetuskurssimuotojen, poliisivalvonnan, jalankulkijoiden liikennevaloissa käyttäytymisen, liikennevalistuksen vaikutusten, valvonnan vaikutusten tutkimukset. Perustettiin Vaasan aluetoimisto ja päälliköksi Lauri Katila. Tutkimustoimiston päälliköksi tuli Veikko Ahola. Koulutusohjaajiksi tulivat Lasse Saharinen ja Juhani Räsänen.

1970 perustettiin Tampereen aluetoimisto ja sen päälliköksi Erkki Vuoristo. Lääninedustajina toimivat komisariot Aarne Elomaa Joensuussa, Sven-Olof Hassel Turussa, Seppo Herva Rovaniemellä, Risto Jokivartio Mikkelissä, Väinö Lehtinen Vaasassa, Ilmari Martikainen Kuopiossa, Esko Suominen Oulussa, Veijo Valonen Hämeenlinnassa, Vilho Äikäs Jyväskylässä ja Erkki Heino Kouvolassa.

Turvavyötoimikunnan valmistelemat turvavyöstandardit valmistuivat.

1971 pidettiin IV valtakunnallinen liikenneturvallisuuskongressi Tampereella. Turvalaitetoimikunta sai valmiiksi jalankulkijan heijastimen standardit.
Tapaturmantorjunta ry jakautui kahdeksi erilliseksi organisaatioksi Työsuojelu ry:ksi ja Liikenneturva ry:ksi

1972 Taljan työtä jatkettiin nyt Liikenneturva – Liikenneturvallisuustyön Keskusjärjestö ry:nä.

Video Taljan "tietoiskusta" elokuvien alkupätkänä:

http://www.youtube.com/watch?v=uA6O7RhTo5w

Taljan valistuselokuva, mihin johtaa kilpailu ylikuormilla ja ylitöillä:
http://www.youtube.com/watch?v=3uI1--GuL1Y

Liikenneturvallisuustyön mahdollisuuksista:
http://kongressisaulihakkinen.blogspot.com/

Asenteet ja liikenneturvallisuus:
http://attitudeista.blogspot.com/

Valistustyön vaikutus liikenneonnettomuuksiin:
http://enlightenmentworkeffect.blogspot.com/

Liikenneviikkojen teemoja 1965-1971
http://taljanliikenneviikot.blogspot.com/

Tiedotuspäällikkö Tapio Leväaho ja tiedotussihteeri Anne Hämäläinen

Toiminnanjohtaja Arno Linnoila avaa liikenneviikkoa

Tapatorjunta ry:n pikkujoulua 1960-luvulla: Los Trapets Esko Salovaara
Kaveli Lehtonen ja Tapio Leväaho